Pojatkin saivat omansa: Rohkeiden poikien kirja

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.
Kun kuulin, että nyt myös pojille on kirjoitettu oma kirja Iltasatuja kapinallisille tytöille -hengen mukaisesti, olin sekä ilahtunut että rehellisesti sanottuna vähän ärsyyntynyt. Miksikö ärsyyntynyt? Varmaan siksi, että aika lailla kaikki koulussa lukemani historiankirjat ovat olleet "rohkeiden poikien kirjoja". Tyttöjen ääni on alkanut kuulua vasta viime aikoina. Vasta nyt, 2010-luvulla, maailma on kunnolla herännyt kertomaan niistä lukuisista rohkeista ja älykkäistä tytöistä ja naisista, joita on aina ollut olemassa.
Ja kun tytöistä julkaistiin lyhyen ajan sisällä useampi kirja, alkoi sieltä täältä kuulua soraääniä: entä pojat! Koska pojat saavat oman kirjansa?
Pojilla on aina ollut omat kirjansa, on mieleni tehnyt vastata. 
Mutta kuten sanoin, olin toisaalta myös ilahtunut. No miksikö ilahtunut? Siksi, että tunnen ihania pieniä poikia, rohkeita ja omanlaisiaan, joille on tärkeää lukea tarinoita sellaisista pojista ja miehistä, jotka eivät ole historiankirjoista tuttuja valloittajia, sotasankareita, diktaattoreita tai hallitsijoita. Ben Brooksin kirjoittamassa kokoelmassa on sekä tuttuja että tuntemattomia miehiä, jotka ovat päässeet kirjaan mukaan olemalla myötätuntoisia ja uskomalla itseensä. Historian julmuuksien ja tämän päivän donaldtrumpien keskellä on tärkeää tuoda esille myös toisenlaisia tarinoita. 
John Lennon ja Yoko Ono Quinton Winterin kuvittamina.
Rohkeiden poikien kirjassa kerrotaan monesta tärkeästä aiheesta. Esitellään miehiä, jotka ovat ylittäneet esteitä: korjanneet sukupuoltaan, rikkoneet ennakkoluuloja, voittaneet rasismin, selättäneet vammautumisen, luoneet uutta, tehneet hyvää ja puolustaneet heikompiaan. Inspiroineet omalla esimerkillään. 
Brooksin kirjassa on yli sata mielenkiintoista tositarinaa, joukossa esimerkiksi Alan Turing, Barack Obama, Daniel Radcliffe, John Lennon, Ludwig van Beethoven, Mahatma Gandhi, Ralph Lauren, Roald Dahl ja Stephen Hawking.
Uskon vakaasti, että Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjasta alkanut erilaisten tositarinoiden buumi tekee hyvää sekä aikuis- että lapsilukijoille. Opettajat saavat loistavaa materiaalia historiantunneille, kun suuria asiakokonaisuuksia voidaan elävöittää tällaisten kirjojen tarjoamilla henkilökuvilla. Eikä sillä loppujen lopuksi ole väliä, kerrotaanko meille rohkeista pojista, rohkeista tytöistä vai rohkeista muunsukupuolisista. Kunhan vain kerrotaan.
***
Kirja: Rohkeiden poikien kirja – Tositarinoita hämmästyttävistä pojista, jotka muuttivat maailmaa
Alkuperäisteos: Stories for Boys Who Dare to be Different 
Teksti: Ben Brooks
Suomennos: Mika Oksanen
Kuvitus: Quinton Winter
Kustantaja: Readme.fi 2018 

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään kiinni. Mutta ei se ollutkaan käsi
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee erityisen läheiseksi Pekan so
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivät pimeässä joka puolelta. Ronja kuuli n
Lue lisää