Juonittelua ja jättilintuja Nopoloiden kesäuutuuksissa

Kirjat ovat arvostelukappaleita.
Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan suositut lasten- ja nuortenkirjasarjat saivat heinäkuussa taas uudet osat. Risto Räppääjästä julkaistiin jo 18. ja Heinähattu ja Vilttitossu -sarjasta 17. romaani.
Molemmat sarjat ovat koko perheen kirjasarjoja, jotka viihdyttävät niin lapsia kuin aikuisia. Risto Räppääjän helposti innostuva ja usein asioita väärin ymmärtävä hössöttäjätäti Rauha Räppääjä yhdistettynä samassa kerrostalossa asuvaan totiseen ja kirjaviisaaseen poikamieheen, Lennart Lindbergiin, muuttaa tavallisen perhearjen tilannekomiikan temmellyskentäksi. Myös Heinähatun ja Vilttitossun elämässä monet asiat tapahtuvat kommellusten ja väärinkäsitysten kautta. Tyttöjen vanhemmissa, Hannassa ja Matissa, on itse asiassa paljon yhteistä Rauhan ja Lennartin kanssa: Hannan mielikuvitus lähtee usein nopeaan laukkaan, kun taas Matti on taipuvainen etsimään vastauksia tieteestä.

Risto Räppääjä ja juonikas Julia -kirjassa jännitystä luo Vuoden nuori räppäri -kilpailu, johon Risto osallistuu Nellin, Rauhan, Elvin ja Lennartin kannustamana. Rauha on iskenyt silmänsä ensimmäiseen palkintoon, matkalahjakorttiin Visbyhyn. Matkaan tulee kuitenkin mutkia kanssakilpailijan, Julian, myötä. Jostain kumman syystä Julia nimittäin esittää omalla vuorollaan Riston räppejä. Risto häkeltyy niin, ettei pysty esiintymään, ja Julia julistetaan voittajaksi.
Pikkuhiljaa monimutkainen vyyhti alkaa aueta, ja käy ilmi, ettei Julia ollut tieten tahtoen niin juonikas kuin ensin epäiltiin. Mutta kuka sinne Visbyhyn lopulta pääsee?
Sitä en tietenkään voi paljastaa.
Heinähattu, Vilttitossu ja hupsu enkeli saa voimansa Vilttitossun metkuista. Vilttitossu saa päähänsä, että Heinähatun on pakko ruveta uskomaan enkeleihin. Hän puoliksi maanittelee, puoliksi kiristää naapurin hyväsydämisen Halisen ilmestymään enkelinä Heinähatulle tämän koulumatkalla. Heinähattu kuitenkin luulee Halisea jättimäiseksi linnuksi, ja myös lähistöllä liikkunut Isonapa on näkevinään ison linnun. Tarvitaan monta hullunkurista tilannetta ennen kuin enkeli-jättilinnun oikea henkilöllisyys paljastuu.
Tämänkertaisen Heinähattu ja Vilttitossu -tarinan juoni jäi mielestäni hiukan ontuvaksi. Lapsetkaan eivät innostuneet siitä samalla tavalla kuin monesta aikaisemmasta Heinähatun ja Vilttitossun seikkailusta. Uusin Risto Räppääjä sen sijaan oli todella viihdyttävä, ja sitä suosittelen kyllä lukemaan ja kuuntelemaan koko perheen voimin.
***
Teksti: Sinikka Nopola ja Tiina Nopola
Kuvitus: Christel Rönns (Risto Räppääjä ja juonikas Julia) ja Salla Savolainen (Heinähattu, Vilttitossu ja hupsu enkeli)
Kustantaja: Tammi 2018
***

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää