Huolitaanko Down-poika muskelisoturiksi? Ihastuttava uutuus kaverisuhteista ja itsensä voittamisesta!

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.
Tuula Kallioniemen tuoreessa lastenkirjassa Neljä muskelisoturia kerrotaan Antusta, joka haluaisi kovasti päästä neljänneksi muskelisoturiksi Käpsän, Rampon ja Erkin rinnalle Jossu-pomon johtamaan kaveriporukkaan. Anttua ei kuitenkaan huolita mukaan:
- Miksi en pääse? Anttu on kysynyt.
- Siksi, että sinä honotat. Ja siksi, että sinä olet dauni, Jossu on sanonut.
Anttua harmittaa epäreilu kohtelu, mutta hän ei anna periksi. Hän vakoilee periskoopillaan lasten metsäleikkejä ja miettii, miten onnistuisi saamaan muiden hyväksynnän. Kuultuaan Jossun puhuvan urotöitä tehneistä sankareista, Anttu saa idean. 
Mitä jos Anttukin suorittaa urotyön. Pääseekö hän silloin Jossun porukkaan?
Mutta luettuaan erilaisista urotöistä Anttu lannistuu. Ei hänestä ole leijonan surmaajaksi tai ihmissyöjähevosten pyydystäjäksi. Yhden idean hän kuitenkin kirjasta saa: hän tarjoaa Jossulle kullanväriseksi spreijattua omenaa. Ele saa Jossun kuitenkin vain suuttumaan, ja pelästynyt Anttu pakenee metsään. 
Pian Anttu on keskellä pelottavaa tilannetta ja joutuu keräämään kaiken rohkeutensa suorittaakseen...
...urotyön!
Kirja päättyy onnellisesti Antun päästessä muskelisoturiksi muiden joukkoon. On hienoa, että lastenkirjan päähenkilönä on erityislapsi, varsinkin kun huomion ei sinänsä ole tarkoitus olla Downin syndroomassa vaan Antun tuikitavallisessa toiveessa tulla hyväksytyksi porukkaan mukaan. Tällaisia tarinoita kaivataan lisää! 
Terese Bastin kuvitus on mukavan ilmeikästä ja tukee hienosti Kallioniemen tarinaa:
***
Kirja: Neljä muskelisoturia
Teksti: Tuula Kallioniemi
Kuvitus: Terese Bast
Kustantaja: Karisto 2018

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää