Toivoisin että asuisin kuussa on sykähdyttävä satukokoelma Kurenniemeltä


Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.


Viime vuonna juhlittiin satavuotiasta Suomea, tänä vuonna juhlitaan lastenkirjailija, kääntäjä Marjatta Kurenniemeä, jonka syntymäpäivästä tuli kuluneeksi sata vuotta 7.5.2018.

Juhlavuoden kunniaksi WSOY on julkaissut Ismo Loivamaan toimittaman kokoelman Kurenniemen satuja ja runoja. Kirjan on kuvittanut Finlandia-palkittu Sanna Mander.

Kurenniemen tunnetuimpia tarinoita lienevät 1950-luvulta peräisin oleva Oli ennen Onnimanni sekä 1960-80-luvuilla kirjoitetut kertomukset Onnelista ja Annelista, jotka ovat viime vuosina seikkailleet valkokankaallakin kolmen elokuvan verran.

Loivamaa kertoo esipuheessaan, että Kurenniemi oli viiden vilkkaan lapsen äiti, joka osasi kuitenkin ottaa aikaa myös itselleen – tai jos aikaa ei meinannut muuten löytyä, hän keksi omaperäisiä ratkaisuja ja esimerkiksi ripusti kirjan pyykkipoikien avulla tiskipöydän yläpuolelle ja luki tiskatessaan. Kätevää!



Kun sain käsiini Toivoisin että asuisin kuussa -kokoelman, ahmin runot ja tarinat siltä istumalta. Toistasataa sivua kielellä leikittelyä, oivaltavia sanavalintoja ja nokkelia riimejä, eihän sellaisesta voi kuin nauttia! Erityisesti seuraavat sadut ja runot ilahduttivat:

Satu pöyhkeästä voikukasta ja Satu elefantista joka ei tiennyt, kumpi pää on kumpi pää naurattavat sekä aikuista että lasta kekseliäisyydellään.

Satu tavattoman tavallisesta prinsessasta viehättää nurinkurisuudellaan ja Kirri-Mirri-Miuku-Mauku-Pirrinpoika-Puks -tarinan kissalla on varmasti maailman hullunkurisin nimi.

Nimikkoruno Toivoisin että asuisin kuussa on lapsenmielinen haave muuttaa kuuhun, jossa arkiset velvollisuudet kääntyisivät hauskanpidoksi.



Tyttö joka ei tiennyt nimeään on puolestaan liikuttavan ihana kertomus suurperheen nuorimmasta lapsesta, jonka nimen koko perhe oli kiireen keskellä unohtanut. Tästä tarinasta tuli mieleen Onnelin perhetilanne kirjassa Onnelin ja Annelin talo, sillä myös Onnelilla on niin paljon sisaruksia, etteivät hänen vanhempansa edes huomanneet tämän muuttamista omaan taloon.

Lasten oikeudesta turvalliseen kotiin ja lasten oikeuksien puolustaminen ylipäätään oli Kurenniemelle tärkeä aihe, joka näkyy hyvin esimerkiksi Lasten vallankumouslaulussa, josta on alla pieni ote:

"Mikä noita aikuisia vaivaakaan?
Heitä en ymmärrä ollenkaan!
Sotii ja riitelee vuodesta toiseen.
Me emme suostu menoon moiseen!
Lapset kun vallan kerran saa
ei ole palloa parempaa!"



Jos haluaisitte ostaa ajattoman ja kauniisti kuvitetun lastenkirjan lahjaksi, tässä on loistava vaihtoehto. Ihana kirja!

***

Kirja: Toivoisin että asuisin kuussa
Teksti: Marjatta Kurenniemi
Kuvitus: Sanna Mander
Toimittanut: Ismo Loivamaa
Kustantaja: WSOY 2018

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää