Piilomaan Pikku Aasi tarjoaa huikeaa jännitystä perheen pienimmille


Lea Pennanen on yksi tämän perheen suosikkilastenkirjailijoista. Myös Pennasen Pikku Siili on ollut Viikon kirjana ja siinäpä onkin sellainen teos, jota jaksan aina olla suosittelemassa, jos etsitään lämminhenkistä ja mukaansatempaavaa seikkailukirjaa lapsille.

Mutta nyt tämän viikon kirjaan. Piilomaan Pikku Aasi on Pikku Siiliä jännittävämpi kirja, niin jännittävä, että kesällä neljä täyttävä kuopuksemme ei halua kuunnella sitä lainkaan. Sen sijaan tulevan esikoululaisemme mielestä tässä kirjassa on nimenomaan juuri sopiva määrä jännitystä ja hän pitää myös kirjan koukuttavasta rakenteesta: luvut loppuvat aina niin kutkuttavaan kohtaan, että tekisi mieli kuulla lisää ja lisää...

Tarina alkaa, kun velho Mukkelis Muuli Kadehtija vangitsee aasiruhtinaan Salasaareen. Unettavan jäätelön ja mehun sekä viekkaiden kettuvartijoidensa avulla Mukkelis Muuli pitää kansalaiset laiskoina ja kyvyttöminä tarttumaan toimeen. Ennen niin rauhallinen ja onnellinen Piilomaa on muuttunut ikäväksi paikaksi elää, mutta kaikki muuttuu, kun aasiruhtinaan lähettämä hattu viesteineen saavuttaa Kaikuvuorella asuvan Pikku Aasin. Yhdessä Korppu-koiran ja matkan varrella tapaamansa kissan kanssa Pikku Aasi lähtee pelastamaan aasiruhtinasta.

Ennen onnellista loppua koetaan kuitenkin melkoinen määrä päätähuimaavia seikkailuita ja Pikku Aasin ja muiden hyvisten puolesta saa jännittää sydän pamppaillen!
"Mitä mitä mitä", huusi Muuli Mukkelis kokonaan vimmoissaan. "Tuo pieni itikka on vietävä heti pois minun korvieni edestä! Linnan tarkimpaan säilytyspaikkaan, holvien alle!" kiljui Muuli Mukkelis. "Jäät ikiajoiksi minun vangikseni!"
"Eläköön aasiruhtinas!" huusi pikkuaasi ja silloin ketut hermostuivat aivan kokonaan. Hurjaa vauhtia pikkuaasi ja Korppu-koira ja Musta kissa kiidätettiin linnan alimman holvin alle mehuvarastohuoneeseen.
"Ja pysytte täällä. Mehua saatte juoda jos teille tulee jano", sanoi vartija maireasti, ja "klik" avaimet kilahtivat lukossa.
Sekä tämä Piilomaan Pikku Aasi että Pikku Siili ovat mielestäni aivan mainioita seikkailukirjoja. Pennasella on ihailtava taito kirjoittaa mukaansatempaavasti, elävästi ja kuitenkin lapsentasoisesti. Piilomaan Pikku Aasi on julkaistu alun perin vuonna 1968, mutta aina vain, peräti viisi vuosikymmentä myöhemmin, kirja houkuttelee lapsia satujen lumoavaan maailmaan.

Ovatko Pennasen teokset teille tuttuja?

Kirja: Piilomaan Pikku Aasi
Teksti: Lea Pennanen
Kuvitus: Maija Karma
Kustantaja: Otava 2004 (ensimmäinen painos 1968)



Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää