Kiehtova ja opettavainen kirja luonnosta: Pikkumuurahaisen jännä päivä

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Lastenhuoneen kirjahyllystä löytyy kolmenlaisia lastenkirjoja: niitä, joista äiti innostuu mutta lapset eivät, niitä, joista lapset innostuvat, mutta äiti ei ja niitä, joista innostuvat sekä äiti että lapset. Pikkumuurahaisen jännä päivä kuuluu tuohon viimeiseen kategoriaan.

Kirja on ollut meillä vasta pari päivää, mutta se on ehditty lukea ja tutkia läpi jo monta kertaa. Mukaansatempaava tarina on kirjoitettu yhteistyössä 3-7-vuotiaiden lasten kanssa, sillä aina muutaman sivun kirjoitettuaan kirjailija Rasa Dmuchovskiene luki tarinaansa ääneen lapsille. Kun hän huomasi, että lasten kiinnostus herpaantui, hän muokkasi tekstiään, ja tämä prosessi jatkui aina siihen saakka, kunnes jokainen lapsi malttoi kuunnella tarinan keskittyneesti alusta loppuun.
Kiinnostavan ja opettavaisen sisällön lisäksi kirjassa on aivan erityisen onnistunut kuvitus. Siitä on vastannut piirtämistä liettualaisessa korkeakoulussa opettava Gintaras Jocius, jonka kuvittamana ötököiden seikkailut suorastaan hehkuvat kirjan sivuilla.
Pikkumuurahaisen jännä päivä kertoo uteliaasta Pikkumuurahaisesta, joka saa Kuningatar-äidiltään lempinimen Miksimiksi, koska hän kyselee taukoamatta itseään askarruttavista asioista. Samalla kun Pikkumuurahainen kyselee, pieni lukija tai kuuntelija oppii paljon uutta hyönteisistä ja matelijoista.

Pari kertaa kirjan luettuamme kysyin viisivuotiaamme mielipidettä - kokiko hän oppineensa jotain uutta? Esikoinen veti syvään henkeä ja vastasi:

"Äiti, minä olen tutkija.

Mua kiinnostaa ihan hirveästi metsän eläimet.
Siksi tämä oli hyvä kirja. Opin kaikenlaista mielenkiintoista:
Isot, kiiltelevät sadepisarat on muurahaisille este.
Muurahaiset ahertavat ja ahertavat. Niiden keko kuhisee, koska ne tekevät töitä. Osa etsii ruokaa, osa keittää ne, osa siivoaa, osa rakentaa niiden omaa muurahaiskekoa ja osa vartioi sisäänkäyntiä. Osa pistää omat vauvansa nukkumaan.
Sisiliskot ovat sen vuoksi mielenkiintoisia, että ne pystyvät pudottamaan häntänsä ja kasvattamaan uuden tilalle.
Hämähäkkien verkko on ansa, kulkuneuvo, ase ja metsästysväline. Hämähäkeillä on kahdeksan jalkaa ja tahmeaa verkkoainetta.
Heinäsirkat soittelee siksi, että ne saisi tyttöystävän, joka pitää niiden musiikista. Ne soittaa yöllä, koska päiväsaikaan niillä on muuta puuhaa.
Tulikärpästen peppu hohtaa. Ne kutsuu niitten pepussa olevalla valolla neitoja itselleen.
Perhonen on alkuun toukka. Sitten se menee pienenpieneen rasiaan, saa siivet ja lähtee lentämään.
Ne mä opin."


Toisinaan kirjat, joiden sisältö on tarkoitettu opettavaiseksi, sortuvat alleviivaamaan tai selittämään asioita liikaa. Pikkumuurahaisen jännä päivä sen sijaan viihdyttää letkeästi etenevällä tarinallaan ja ujuttaa tiedonjyvät niin luontevasti tekstiin mukaan, että niitä pureskelee enemmän kuin mielellään.
Lämmin suositus!

***
Kirja: Pikkumuurahaisen jännä päivä
Teksti: Rasa Dmuchovskiene
Kuvitus: Gintaras Jocius
Suomennos englannin kielestä: Marianne Kannisto
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy 2018