Kariston Rohkeus-kilpailun voittajateos Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa



Karisto järjesti viime vuonna kirjoituskilpailun, jossa etsittiin rohkeudesta kertovia kuvakirjoja lapsille ja nuorille. Tuomaristossa toimivat kriitikko ja tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen, kirjailija Anneli Kanto ja kuvittaja Matti Pikkujämsä.

Kilpailun voittajaksi valittiin Johanna Venhon kirjoittama tarina Amir alkaa kirjoittaa. Karisto julkaisi tarinan vastikään Hanneriina Moisseisen kuvittamana nimellä Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa. Ilokseni sain teoksesta arvostelukappaleen, johon tutustuin lasten kanssa heti aurinkolomalta palattuani.



Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa kuvaa tavallista hetkeä suomalaisessa koulussa: opettaja Tanja on antanut oppilailleen tehtäväksi kirjoittaa runon. Tehtävä jännittää kirjan päähenkilöä Amiria niin että mahaan sattuu. Amir ei nimittäin osaa kirjoittaa kunnolla suomeksi, eikä hän ymmärrä mitään opettajan ääneen lukemasta runosta: "Oli ennen onnimanni, onnimannista matikka, matikasta maitopyörä, maitopyörästä pytikkä!"



Haparoiden Amir alkaa hahmotella paperille mieleensä nousevaa otusta, johon tiivistyy kaikki se mitä hän ajattelee itselleen vielä vieraasta ja vaikeasta suomen kielestä. Hän kertoo opettajalle, että kuvassa on Hauf, mutta opettajan suussa Hauf - pelko - kääntyy Hauksi.

Kun Tanja-ope pyytää Amiria kertomaan mielessään olevan runon koko luokalle, Amiria pelottaa niin, että sydän hakkaa ja vatsaan sattuu. Opettajan rohkaisemana, kyynelten läpi, hän saa kuitenkin lausuttua runonsa:
Luuletko, että hau on kiltti? 
Se on joskus tosi kiltti, joskus vihainen kuin myrsky,
ota se syliin ja pidä siitä kiinni.
Venhon kerronta on hyvin ytimekästä ja maanläheistä. Tarina koskettaa: vaikka tekstiä ei ole paljon, lukija ehtii mukaan Amirin ajatuksiin ja jännitykseen. Samalla kirja muistuttaa lukijoitaan (hienovaraisesti ja alleviivaamatta) siitä, miten työläs urakka maahanmuuttajalapsilla on edessään, kun he koettelevan pakomatkan jälkeen ovat siinä tilanteessa missä Amir tässä kirjassa: oppimassa vierasta kieltä vieraassa kulttuurissa.

***

Kirja: Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa
Teksti: Johanna Venho
Kuvitus: Hanneriina Moisseinen
Kustantaja: Karisto 2018, arvostelukappale

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää