Valitessani tiistaina Viikon kirjaa tein huolestuttavan, suorastaan järkyttävän havainnon lastenhuoneen kirjahyllyn tarjonnasta. Meillä ei ole lainkaan pääsiäiskirjoja! (Joulukirjoja sen sijaan löytyy parisenkymmentä kappaletta, mikä ehkä antaa vähän viitettä siitä, mikä on lempijuhlani.) Mutta onneksi meillä on kirjasto! Tänään poikkesin lounastauolla pääkirjastoon hakemaan  Vilma Virtanen virpomassa  -kirjan, joka on yhdeksäs osa Anneli Kannon  suositusta  Viisi villiä Virtasta  -sarjasta. Koko tämä kirjasarja oli tälle perheelle entuudestaan tuntematon, mutta ainakin tämä pääsiäisen perinteitä esittelevä kirja vaikutti niin mukavalta, että varmasti luemme villeistä Virtasista jatkossakin. 6-vuotias Vilma on toiseksi vanhin Virtasen lapsista. Hän on oppinut jo lukemaan ja lukee kiinnostuneena Suuresta perinnekirjasta pääsiäiseen liittyviä tapoj...

Viikon kirja on Zacharias Topeliuksen  klassikko  Vattumato . Tässä kirjassa on varmasti yksi kauneimmista kuvituksista, joita olen koskaan nähnyt,  Maija Karma  on piirtänyt niin upean kesäisiä kuvia, että jokainen aukeama näyttää pieneltä taideteokselta. Tarina alkaa, kun siskokset Tessa ja Aina löytävät madon vadelmia peratessaan. Heidän käy pikkuinen mato sääliksi, vaikka heidän isoveljensä Lauri hymähtääkin, että mato pitäisi talloa. Tessa ja Aino kuitenkin huolehtivat madon turvaan metsään saakka, eivätkä arvaakaan, miten pian heidän ystävällinen tekonsa palkitaan. Myöhemmin tytöt nimittäin eksyvät marjametsään ja heitä alkaa pelottaa. Nälkäkin hiipii kimppuun. - Voi, voi, sanoi Aina, - olisipa tässä nyt kaksi isoa voileipää ja lihaa päällä. Tuskin hän oli sen sanonut, kun hän tunsi jotakin sylissään, ja kun hän tarttui siihen, se oli iso näkkileipäv...

Laitoin  Antti Nylénin  Eino ja suuri possukysymys  -kirjan varaukseen heti kirjasta kuultuani. Vegaanista maailmankatsomusta edistävä kirja lapsille ja nuorille kuulosti sellaiselta, joka täytyy lukea, vaikka tässä perheessä noudatammekin kaikki sekaruokavaliota. Erilaiset lihankorvikkeet ovat kuitenkin löytäneet tiensä meillekin, eikä (jauhe)liha ole enää aterioidemme pääasiallisin raaka-aine toisin kuin joitakin vuosia sitten. Itse edustan varmaan sitä laiskaa enemmistöä, johon  Nylén  kirjassaan viittaa: ristiriitaisesti olen samaan aikaan sitä mieltä, että lihansyönti on eettisesti väärin, mutta en kuitenkaan näe vegaaniruokavaliota houkuttelevana, koska koen sen jotenkin liian hankalana. Lapset ovat totutelleet liharuokiin vauvavuodesta lähtien, ja olemme pyrkineet kertomaan heille rehellisesti, mitä lautaselta löytyy. He siis tietävät, että kin...

Välillä tekee mieli kirjoittaa jostain muustakin kuin lastenkirjoista. Tällaisiin hetkiin sopivat hyvin erilaiset blogosfäärissä pyörivät haasteet. Matkinkin nyt härskisti  Isäkuukaudet -blogia ja vastaan blogeissa kiertävään  Millainen bloggaaja olen?  -jutun kysymyksiin. 1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? Olen lastenkirjoista tosi täpinöissäni ja halusin jonkun paikan, jossa voin hehkuttaa niitä sydämeni kyllyydestä. Haluan myös vahvistaa lasten- ja nuortenkirjallisuuden asemaa ja tuoda esille myös sellaisia kirjoja, joissa erilaiset vähemmistöt saavat äänensä kuuluviin. 2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia? Lue meille äitikulta  -blogin ensimmäinen luku kirjoitettiin syyskuussa 2017. Blogi on vasta puolen vuoden ikäinen, mutta tärkeä ja ilahduttava osa arkeani se on ollut ihan ekasta postauksesta lähtien. Blogimaailmaan sukelsin alun...

Karisto järjesti viime vuonna kirjoituskilpailun, jossa etsittiin rohkeudesta kertovia kuvakirjoja lapsille ja nuorille. Tuomaristossa toimivat kriitikko ja tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen , kirjailija Anneli Kanto ja kuvittaja Matti Pikkujämsä . Kilpailun voittajaksi valittiin Johanna Venhon kirjoittama tarina  Amir alkaa kirjoittaa.  Karisto julkaisi tarinan vastikään Hanneriina Moisseisen  kuvittamana nimellä  Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa . Ilokseni sain teoksesta arvostelukappaleen, johon tutustuin lasten kanssa heti aurinkolomalta palattuani. Kaksi päätä ja kahdeksan jalkaa  kuvaa tavallista hetkeä suomalaisessa koulussa: opettaja Tanja on antanut oppilailleen tehtäväksi kirjoittaa runon. Tehtävä jännittää kirjan päähenkilöä Amiria niin että mahaan sattuu. Amir ei nimittäin osaa kirjoittaa kunnolla suomeksi, eikä hän ymmärrä mitään opettajan ään...

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten . Runeberg Junior -palkinnon tänä vuonna voittanut  Helmenkalastaja  on perinteinen seikkailutarina, jonka voimakas ja taianomainen ote hurmaa aikuisenkin lukijan. Karin Erlandssonin  teos kertoo isoista asioista; ystävyydestä, ikävästä, ahneudesta ja rohkeudesta. Pääosassa on orpo Miranda, nuori ja taitava helmenkalastaja, joka lähtee tavoittelemaan mahdotonta: hän aikoo löytää Silmäterän, helmen, josta kuningatar on luvannut yltäkylläisen palkkion. Miranda tietää, että Silmäterän etsijöille ei yleensä käy hyvin – myös hänen oma isänsä katosi Silmäterää etsiessään. Kukaan ei edes ole varma, onko Silmäterää oikeasti olemassa, ja silti vanhemmat ovat valmiita jopa hylkäämään lapsensa löytääkseen tuon ihmeellisen helmen. Helmenkalastajat nimittäin uskovat, että se, joka löytää Silmäterän, saa kaiken mitä toivoa...

Tatu ja Patu päiväkodissa  -kirjassa  Aino Havukaisen ja Sami Toivosen keksimät Outolan veljekset päätyvät vahingossa päiväkoti Esikkoon, kun heidän oli tarkoitus mennä virkistävälle lomalle Kylpylä Vesikkoon. Ensin veljekset eivät tajua olevansa väärässä paikassa, kunhan vähän ihmettelevät, miksi runsaaksi ja monipuoliseksi mainostettu aamiainen onkin pelkkä puuroannos ja kummastelevat uima-altaiden puuttumista. Lopulta he pulahtavat käsienpesualtaaseen nuristen samalla altaan pienuutta. Muiden lasten nauraessa Tatun ja Patun omituiselle käytökselle heille selviää, että he eivät suinkaan ole kylpylässä vaan päiväkodissa. Eikä päiväkodista pääse noin vain livahtamaan pois ilman aikuista. Muut päiväkodin lapset alkavat juonia erilaisia keinoja, joiden avulla Tatu ja Patu pääsisivät kylpylään, mutta samaan aikaan Tatu ja Patu huomaavat viihtyvänsä päiväkodissa oik...