Maailman rikkain poika - hauska nuortenkirja rahasta ja ystävyydestä


Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Joe Spud on 12-vuotias miljonääri, Puhtopeppu-vessapaperin keksineen isänsä ainoa lapsi. Vain muutama vuosi aikaisemmin hänen perheensä oli vielä rutiköyhä: isä työskenteli liukuhihnatyössä vessapaperitehtaalla ja teki Joen lahjatkin vessapaperihylsyistä. Keksittyään mullistavan Puhtopeppu-vessapaperin perhe koki äkkirikastumisen, minkä seurauksena Joe muutti isänsä kanssa jättimäiseen kartanoon. Heillä on nyt niin paljon rahaa, että he käyttävät viidenkympin seteleitä muun muassa grillin sytykkeinä, suodatinpapereina ja nenäliinoina. Suunnaton omaisuus ei ole kuitenkaan tehnyt Joeta onnelliseksi, päinvastoin: hänen vanhempansa erosivat rikastumisen myötä, ja Joen koulukaverit hienostokoulussa pilkkaavat häntä Peppuporhoksi.

Joe saa isältään syntymäpäivälahjaksi miljoona puntaa, mutta ei ole tyytyväinen. Hän haluaisi oikean lahjan. Isä ei oikein ymmärrä, mistä kiikastaa, sillä Joellahan on jo kaikkea mahdollista: esimerkiksi oma formularata ja vuoristorata takapihalla, elokuvateatteri, keilahalli, hieroja ja haiakvaario.
"Sano vain mitä haluat, niin pyydän jonkun avustajistani hankkimaan sen sinulle", hänen isänsä sanoi. "Kultaiset aurinkolasit? Minulla on sellaiset. Läpi ei näe, mutta ne ovat tosi kalliit."
Joe ei kuitenkaan halua mitään uutta tavaraa, hän haluaa ystävän. Hän järkeilee, että ystäviä voisi saada lähikoulusta, jonne hänen isänsä vastahakoisesti hänet päästää. Joe päättää salata omaisuutensa uudessa koulussa, mutta kun hänen isänsä lennähtää koulun pihalle tuomaan Joen unohtamat läksyt helikopterilla, salaisuus paljastuu.

Joen elämään tuo jännitystä myös Lauren, uusi koulukaveri, johon hän ihastuu. Mutta miksi Joen ainoa ystävä, suklaata rakastava Bob, varoittelee Joeta Laurenista? Ja mitä tapahtuu sitten, kun Puhtopeppu-paperi alkaa värjätä käyttäjiensä takapuolet violetiksi?

Näyttelijä-kirjailija David Walliams on hauskimmillaan päästäessään hersyvän mielikuvituksensa valloilleen. Kirjassa on toinen toistaan ällöttävämpiä kouluruokia, kuten esimerkiksi varpaankynsijäätelö tai tiskirättitandoori, uusia rumia sanoja, kuten vaikkapa tärttyli, länkky ja linttipuntti ja hienostokoulun oppiaineita, joita ovat muun muassa palvelijoiden nolaaminen ja komentaminen, silinterin kiillotus ja vakosametin käytön historia. Tarina itsessään on hyvin perinteinen: raha ei tuo onnea, eikä aitoa ystävyyttä voi ostaa.

Suosittelen kirjaa kieron ja ilkikurisen huumorin ystäville. (Jos olet suklaalakossa, kirjaan ei ehkä kannata tarttua, sillä Joe ja Bob syövät paljon suklaata.)

***

Kirja: Maailman rikkain poika
Teksti: David Walliams
Suomennos: Kaisa Kattelus
Kuvitus: Tony Ross
Kustantaja: Tammi 2018

Kommentit

Lähetä kommentti

Täällä voit kommentoida! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Kuva
Pari viikkoa sitten luimme lasten kanssa ensimmäistä kertaa  Mio, poikani Mio  -kirjan.  Astrid Lindgrenin  klassikkosatu on tarina rohkeudesta ja ystävyydestä, vaikeista valinnoista ja epäitsekkyydestä. Samalla se on jännittävä ja mukaansatempaava seikkailu vaarallisine tilanteineen, yllättävine käänteineen ja sankarillisine tekoineen. Oli kerran kuninkaanpoika, joka oli kuutamolla ratsastamassa. Mio, poikani Mio  on tullut perheeseemme joululahjana ja odottanut kirjahyllyssä jo muutaman vuoden sopivaa hetkeä tulla luetuksi. Kirja oli yksi oman lapsuuteni suosikeista, mutta koska muistin sen paljon jännittävämmäksi kuin mitä se nyt sitten lopulta oli, venytin kirjan lukemista lapsilleni, kunnes koin, että he ovat tarinaan valmiita. Minulla on hämärä muistikuva minun ja pikkusiskoni yhteisestä huoneesta, jossa makasin kerrossänkymme yläpedillä tätä kirjaa lukien – ja pahaa ritari Kaamoa kovasti peläten.  Ja minä otin hänen kädestään ...
Lue lisää

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Kuva
Pikku Heidi  on yksi niistä lastenkirjallisuuden klassikoista, joita rakastin lapsena. Sain kirjan vanhemmiltani seitsemänvuotiaana, minkä huomasin etusivun omistuskirjoituksesta aloitettuani lukemaan kirjaa lapsilleni esikoisen juuri täytettyä seitsemän vuotta.  Äkäpussin maineessa olevan Alppivaarin luokse viisivuotiaana muuttaneen Heidin elämä huikeissa alppimaisemissa kiehtoi minua lapsena suunnattomasti, ja halusin lukea tarinan omille lapsilleni, vaikka molemmat suhtautuivat aluksi epäilevästi kirjan vetovoimaan. Pikku Heidi  on  Johanna Spyrin  vuonna 1880 kirjoittama satu pienestä tytöstä, joka orvoksi tultuaan varttuu ensin tätinsä hoivissa ja muuttaa sitten olosuhteiden pakosta isoisänsä luo syrjäiseen alppikylään. Heidiä kuvataan hyvin vaatimattomaksi, epäitsekkääksi ja kultaiseksi lapseksi ja hän sulattaa kaikkien ympärillään olevien sydämet. Heidi ystävystyy vuohia paimentavan, oppimattoman Vuohi-Pekan kanssa ja tulee ...
Lue lisää

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär

Kuva
Ronja ryövärintytär   odotti pitkään kirjahyllyssämme oikeaa hetkeä tulla luetuksi. Aloitimme kirjan jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta silloin se tuntui lapsista vielä liian hurjalta. Pari viikkoa sitten kuin yhteisestä päätöksestä lapset kysyivät, että ruvettaisiinko nyt lukemaan  Ronjaa , ja mehän ruvettiin! Jos jostain lastenkirjasta voi käyttää sanaa väkevä, niin  Ronja ryövärintyttärestä .  Astrid Lindgrenin  klassikko on ennen kaikkea tarina ystävyydestä, mutta kirja kertoo myös rohkeudesta, tasapainottelusta oikean ja väärän välillä, vanhempien rakkaudesta lapsiaan kohtaan, ennakkoluuloista ja lasten oikeudesta kulkea omia polkujaan. Mukana on myös fantastisia ja jännitystä lisääviä elementtejä ilkeiden männiäisten, julmien ajattarien ja hölmöjen kakkiaisten muodossa. Kun Ronja huusi, männiäiset lopettivat hakkaamisen. Sen sijaan Ronja kuuli jotain pahempaa. Ne olivat ryhtyneet kiipeämään kiveä ylös. Ne lähestyivä...
Lue lisää