Viikon kirja: Meidän pihan perhesoppa


Tällä viikolla esillä on Meidän pihan perhesoppa, mutkaton ja mukava kirja lasten alkuperästä. Kirjan on kirjoittanut Riina Katajavuori, Riikka Toivanen ja Maiju Tokola ja kuvittanut Christel Rönns.  
 
Meidän pihan perhesoppa kertoo erilaisista tavoista perustaa perhe. Esikoinen sai kirjan mummilta viime syksynä ja tykästyi siihen heti niin kovasti, että on säilyttänyt sitä omassa kirjakorissaan sängynpäädyssään siitä lähtien.

Kirja esittelee neljä perhettä:

Kirsikan perhe (äiti, isä ja kaksi biologista lasta)
Kaurin perhe (äiti ja lapsi, joka syntyi lahjoittajan siittiöiden avulla)
Ilonan perhe (äiti, isä ja lapsi, joka syntyi lahjoittajan munasolujen avulla)
Malviinan perhe (äiti, äiti ja kaksi lasta, jotka syntyivät lahjoittajan siittiöiden avulla)

Kaikki neljä lasta kuuluvat päiväkodissa samaan Hömötiaisten ryhmään. Jokainen heistä saa vuorotellen yökylään yhteisen pehmolelun, Pingviini Pontuksen. Pääsemme kurkistamaan aina siihen perheeseen, jossa Pontus vierailee. Ensiksi käydään Kirsikan luona, syödään kalasoppaa ja leikitään. Sitten vieraillaan Kaurin luona, rakennetaan maja ja hypitään trampoliinilla. Seuraavaksi Pingviini Pontus pääsee Malviinan kanssa viulutunnille ja kotiin pizzaa syömään. Lopulta Ilona saa Pontuksen mukaansa, ja kurkistamme pihan lasten leikkejä: lapset leikkivät banaanihippaa ja juttelevat leikin lomassa siitä, mistä vauvat oikein tulevat. Kaisu kertoo saavansa jouluna pikkuveljen ja epäilee, että joulupukki tuo vauvan. Tim kertoo tulleensa lentokoneella Kapkaupungista - hänen vanhempansa hakivat hänet, kun hän oli pieni vauva. Hanna sanoo luulleensa pienempänä, että vauvat haetaan kuumailmapallolla pilven päältä. Ilona kertoo muille miten vauvat oikeasti saavat alkunsa:

"Antakaa kun minä kerron: vauvan tekemiseen tarvitaan siementä mieheltä ja munasolu naiselta. ... Mutta voi vauvoja tehdä muillakin tavoilla."

Onneksi voi!

Väestöliiton lapsettomuusklinikan ylilääkäri Anne-Maria Suikkari toteaa kirjan esipuheessa:

"Mikä ihme saa meidät aikuiset jakamaan ihmiset ja koko maailman hyväksyttyyn ja torjuttavaan, meikäläisiin ja vieraisiin? Jokainen, joka on ollut tekemisissä pienten lasten kanssa tajuaa, että kaikki lapset ovat samanlaisia ihania, puhtaita olentoja, alkuperästä ja ihonväristä riippumatta."

Lapsille nämä asiat tuntuvat luonnollisilta, mutta aikuisten on välillä vaikea hyväksyä erilaisuutta. Sen takia Meidän pihan perhesoppa -kirjojen kaltaisia teoksia tarvitaan (mielestäni paljon enemmänkin kuin mitä tarjolla tällä hetkellä on). Ei vain oppaaksi siihen, miten kertoa lapselle esimerkiksi keinohedelmöityksestä, vaan myös tuomaan ymmärrystä vanhemmillekin: ei tässä ole mitään väärää tai pahaa. On vain lapsia ja vanhempia, siis erilaisia perheitä.

Meidän pihan perhesoppa -kirjan lopussa on yhden aukeaman verran aikuisille suunnattua tietoa siitä, miten kertoa lapselle hänen alkuperästään. Tämän samaisen aukeaman perusteella tajusin viime vuoden puolella myös ensimmäistä kertaa kunnolla sen, miten hienosti viisivuotiaamme jo osaa lukea: hän oli vetäytynyt yöpuulle mutta koska ei saanut unta, nappasi koristaan tämän kirjan ja alkoi lukea. Hetken päästä sängystä kuului: "Äiti! Täällä lukee mu-na-so-lu-ja. Munasoluja! Ja sie-me-ni-ä. Siemeniä! Täällä lukee munasoluja ja siemeniä!"

KirjaMeidän pihan perhesoppa
Teksti: Riina Katajavuori, Riikka Toivanen & Maiju Tokola
Kuvitus: Christel Rönns
Kustantaja: Tammi 2015

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikon kirja: Mio, poikani Mio

Vieläkö 1880-luvun Pikku Heidi kiinnostaa?

Viikon kirja: Ronja ryövärintytär