Lapsen kerrontataitojen kehittyminen

Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Viisivuotiaamme on aivan uskomaton tarinaniskijä. Hänen mielikuvituksensa lentää niin uljain siivin ja kutoo niin kutkuttavia kertomuksia, että aina uuden sadun alkaessa tekisi mieli kirjoittaa se muistiin. Monta tarinaa olemme saaneetkin pyydystettyä, mutta usein nuo satutuokiot ovat sellaisia, ettei kynään tai läppäriin ehdi tarttumaan. Muutama ilta sitten tyttäremme hauskutti meitä tarinalla ankkaperheestä, jonka jokainen perheenjäsen huomasi kotiin tullessaan, että jokin oli vinksallaan: kännykkä löytyi pipolaatikosta, lasillinen maitoa lipaston laatikosta ja hattuhyllylläkin oli jotain omituista... lopulta kävi ilmi, että sekasotkun oli aiheuttanut Heinähatusta ja Vilttitossustakin tuttu rikollinen, Sorkkarauta-Salonen. Vaikka tarina oli saanut inspiraationsa vähän sieltä sun täältä (tunnistin Kattilakosken siskosten lisäksi vaikutteita Kultakutrista ja Peppi Pitkätossusta), oli kyseessä hyvin perinteinen - ja viihdyttävä - satu tyypillisine draaman kaarineen.

Kaikki lapset eivät tietenkään ole kiinnostuneita tarinoiden keksimisestä tai edes niiden kuuntelemisesta. Minulla on aina ollut mukavan innostunut yleisö satutuokioiden aikana, mutta tunnen myös sellaisia leikki-ikäisiä, jotka eivät aina oikein malttaisi ottaa kuuntelijan roolia. Kaikissa perheissä ei myöskään olla niin aktiivisia ääneenlukijoita (vuoden takaisen tutkimuksen mukaan vain neljäsosa vanhemmista lukee lapsilleen päivittäin). Ja vaikka lapselle luettaisiin monta kirjaa päivässä, voi tällä silti ilmetä erilaisia kielellisiä pulmia, jolloin esimerkiksi juuri kerrontataitojen kehittyminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Kerronnan vaikeutta ilmenee esimerkiksi lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai lukivaikeus (Mäkinen, Suvanto & Ukkola 2017).

Tämän alustuksen jälkeen siirryn esittelemään varsin mielenkiintoista kirjaa, joka julkaistiin viime vuonna. Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat on puheterapeuttien ja tutkijoiden laatima tekstitön satukirja. Sen idea on kehittää lasten kielellisiä taitoja tarjoamalla innostavia ja selkeitä kuvia, jotka muodostavat johdonmukaisesti etenevän sadun, mutta sellaisen, jonka muuttamisesta sanoiksi lapsi saa itse päättää. Miten loistava idea!

Kirjan keskiössä on nelihenkinen Puupposen perhe, jonka arkeen tutustutaan kolmen tarinan verran.
Ensimmäisessä tarinassa etsitään kaksoslasten Eetun ja Iitun 4-vuotislahjaksi saamaa Laku-kissaa. Toisessa tarinassa jo viisi vuotta täyttäneet lapset luulevat jännittävän iltasadun päätteeksi, että komerossa on peikko. Viimeisessä tarinassa kuusivuotiaille kaksosille tulee riitaa ruokapöydässä. Tarinat on tarkasti mietitty siten, että Eetun ja Iitun ikä tarinassa heijastelee sitä, minkä ikäiselle lapselle tarina on suunniteltu. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö viisivuotias voisi kertoa viimeisen tarinan kuvista tai kuusivuotias ensimmäisestä tarinasta.

Peikkotarinan kuultuaan Eetu ja Iitu luulevat komerossa piileskelevää kissaa peikoksi.


Se mikä tekee tästä kirjasta niin ainutlaatuisen on se, että sen parissa lapsi puhuu ja aikuinen kuuntelee. Toki aikuisellakin on tärkeä rooli esimerkiksi auttavien ja eteenpäin vievien kysymysten esittäjänä, mutta lapsi saa itse päättää, mihin yksityiskohtiin keskittyy ja mitä jättää kokonaan kertomatta.

Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat on hyvin monikäyttöinen kirja. Alun teoriaosuudesta saa paljon mielenkiintoista tietoa esimerkiksi siitä, mitä kerronta on, miksi kertominen kannattaa ja miten kerrontataidot kehittyvät. Ennen Puupposen perheen arkeen tutustumista kirjassa on myös ihan konkreettisia käyttöohjeita kerrontatuokion toteuttamiseen. Varsinkin dialogiset tekniikat ovat hyödyllisiä, ja niitä olenkin vuosien mittaan käyttänyt ihan maallikon ominaisuudessa ilman että olen edes tajunnut kyseessä olevan tutkittuja tekniikoita.

Mielestäni Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat sopii työkaluksi erityisesti päiväkoteihin ja esikouluihin sekä perheisiin, joissa lapsella on todettu vaikeuksia kerrontataitojen kehittymisessä.

Kirja: Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat
Teksti: Leena Mäkinen, Anne Suvanto ja Soile Ukkola
Kuvitus: Ina Majaniemi
Kustantaja: PS-kustannus 2017

Kirja toiminut myös tämän postauksen lähdeteoksena.