Peppi Pitkätossu valloittaa uusissa suomennoksissa
Astrid Lindgren / Ingrid Vang Nyman / suom. Kristiina Rikman / WSOY 2017 / arvostelukappale
Seitsemänvuotiaana sain vanhemmiltani joululahjaksi Peppi Pitkätossun tarinan. Huvikummun
punatukkainen Peppi teki minuun syvän vaikutuksen. Ajatella, että
jollain on kultakolikoita pursuileva kirstu! Ja niin paljon voimaa, että
jaksaa kanniskella hevosta ympäriinsä! Varmasti aika mahtavaa elämää
sellainen. Ja hauskaa Pepillä tuntui olevankin.
Nyt kun omat lapseni ovat viisi ja kolme, hekin ovat löytäneet tiensä Huvikumpuun, mutta aivan ilman sensurointia en ole voinut omaa, vuonna 1989 painettua kirjaani tytöille lukea. Näin pienille lapsille täytyy toki välillä sensuroida ihan kirjan sisältöäkin, ettei tarina mene liian jännäksi, mutta tässä Pepissä olen joutunut lennosta siistimään myös esimerkiksi rasistisia ilmaisuja. Tästä syystä pyysin arvostelukappaleet molemmista tuoreista Peppi-suomennoksista, jotka WSOY julkaisi tämän vuoden heinäkuussa Astrid Lindgrenin syntymän 110-vuotisjuhlan kunniaksi. Nyt ei tarvitse enää murehtia Peppi-tarinoiden sanavalintoja!
Kristiina Rikman on suomentanut kirjat kerrassaan loistavasti, ja Ingrid Vang Nymanin ihanat alkuperäiskuvat pitävät rakkaan Pepin tutun näköisenä. Mitä se Peppi näissä tarinoissa sitten puuhailee? No, ainakin päihittää omintakeisella tyylillään poliisit, pistää ruotuun niin kiusaajat kuin varkaatkin, aiheuttaa harmaita hiuksia auktoriteeteille ja hämmentää herrasväkeä sosiaalisissa tilanteissa.
Oma suosikkitarinani oli jo lapsuudessa Peppi käy ostoksilla, jossa Peppi ostaa kaikille lapsille leluja ja karkkeja niin paljon, että jokainen saa kerrankin herkutella ja huvitella sydämensä kyllyydestä. Muistan vieläkin omasta lapsuudestani sen haikean ilon ja ihmetyksen, kun mietin, että ollapa Pepin kaverina karkki- ja lelukaupassa! En ole yhtään yllättynyt siitä, että myös esikoinen on pyytänyt minua uudestaan ja uudestaan lukemaan juuri tuon samaisen luvun (joka löytyy kirjasta Peppi Pitkätossu astuu laivaan). Parasta Pepissä onkin ehdottomasti se, että hän on hyväsydäminen, oikeudenmukainen ja pitää vääjäämättä lasten puolta.
Nyt kun omat lapseni ovat viisi ja kolme, hekin ovat löytäneet tiensä Huvikumpuun, mutta aivan ilman sensurointia en ole voinut omaa, vuonna 1989 painettua kirjaani tytöille lukea. Näin pienille lapsille täytyy toki välillä sensuroida ihan kirjan sisältöäkin, ettei tarina mene liian jännäksi, mutta tässä Pepissä olen joutunut lennosta siistimään myös esimerkiksi rasistisia ilmaisuja. Tästä syystä pyysin arvostelukappaleet molemmista tuoreista Peppi-suomennoksista, jotka WSOY julkaisi tämän vuoden heinäkuussa Astrid Lindgrenin syntymän 110-vuotisjuhlan kunniaksi. Nyt ei tarvitse enää murehtia Peppi-tarinoiden sanavalintoja!
Kristiina Rikman on suomentanut kirjat kerrassaan loistavasti, ja Ingrid Vang Nymanin ihanat alkuperäiskuvat pitävät rakkaan Pepin tutun näköisenä. Mitä se Peppi näissä tarinoissa sitten puuhailee? No, ainakin päihittää omintakeisella tyylillään poliisit, pistää ruotuun niin kiusaajat kuin varkaatkin, aiheuttaa harmaita hiuksia auktoriteeteille ja hämmentää herrasväkeä sosiaalisissa tilanteissa.
Oma suosikkitarinani oli jo lapsuudessa Peppi käy ostoksilla, jossa Peppi ostaa kaikille lapsille leluja ja karkkeja niin paljon, että jokainen saa kerrankin herkutella ja huvitella sydämensä kyllyydestä. Muistan vieläkin omasta lapsuudestani sen haikean ilon ja ihmetyksen, kun mietin, että ollapa Pepin kaverina karkki- ja lelukaupassa! En ole yhtään yllättynyt siitä, että myös esikoinen on pyytänyt minua uudestaan ja uudestaan lukemaan juuri tuon samaisen luvun (joka löytyy kirjasta Peppi Pitkätossu astuu laivaan). Parasta Pepissä onkin ehdottomasti se, että hän on hyväsydäminen, oikeudenmukainen ja pitää vääjäämättä lasten puolta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Täällä voit kommentoida! :)