Onnellinen perhe vs. Ikioma perheeni - lastenkirjojen perhemalleja eri vuosikymmenillä

Anoppini alkoi tilata esikoiselle Tammen kultaisia kirjoja jo ennen tämän syntymää. Näistä kirjoista on ollut meille paljon iloa vuosien varrella. Varsinkin eläinkirjat, usein vielä niin ihanasti riimitellyt, ovat kiehtoneet molempia lapsia. Se, mikä näissä vanhoissa lastenkirjoissa kuitenkin häiritsee, on se, että iso osa niistä on kirjoitettu 1950-luvulla, kun äitien rooli rajoittui kodin siistinä pitämiseen ja lasten hoitamiseen. Isät toivat leivän pöytään ja tekivät perheen isot päätökset äitien hymyillessä vieressä herttaisesti. Ja perhemalli oli, kuinkas muutenkaan, aina sama tuttu heteroydinperhe, kuten kuvan Onnellisessa perheessä.

"Isä ja Äiti asuvat pienessä sievässä talossa poikansa Jukan ja tyttärensä Riitan kanssa. Heillä on kissa, jonka nimi on Mirri, ja koira nimeltä Murri. He ovat kaikki hyvin onnellisia yhdessä."

Onnellisessa perheessä kaikki osallistuvat askareisiin: isä menee heti töiden jälkeen leikkaamaan nurmikkoa, ja Jukka-poika auttaa. Riitta-tyttö kerää kukkia päivällispöytään, jonka kattaa äiti. Ruokana on (tietenkin!) paahtopaistia ja perunoita, ja jälkiruoka on (totta kai!) ikkunalaudalla jäähtyvä omenatorttu. Päivällisen jälkeen täytyy vähän siivota. Tästäkin sukeutuu koko perheen yhteinen onnenhetki:

"Miten hauskaa heillä on! Ensin Äiti täyttää pesualtaan kuumalla vedellä ja panee siihen pesuainetta. Sitten hän pesee astiat, niin että ne aivan loistavat puhtauttaan. 
Isä sanoo: - Autetaanpas Äitiä." 


Tiskaamisen jälkeen isä lukee lapsille satuja ja äiti tekee käsitöitä. Tasan kello kahdeksalta lapset laitetaan nukkumaan, ja näin on yksi puuhakas päivä onnellisesti takana päin. Seuraavana päivänä, kun isä lähtee ansaitsemaan elantoa perheelle ja lapset menevät kouluun,

"Äiti jää yksin kotiin. Hänellä on paljon kiireistä puuhaa, sillä hänen on saatava kaikki siistiksi ja järjestykseen."

Tällaiseksi maalattiin onnellinen perhe-elämä vuonna 1955. Nykyäänhän asiat ovat tietenkin aivan toisin, paitsi että...

...ovatko sittenkään? 

Omien lasteni kirjahyllyssä ei taida vielä olla ainoatakaan sellaista kirjaa, jossa esillä olisi sateenkaariperhe. Tunnen itse asiassa oloni vähän typeräksi, kun tajusin kiinnittää asiaan huomiota vasta nyt. En ole aktiivisesti murehtinut vanhojen lastenkirjojen tarjoamaa "isät käyvät töissä, äidit hoitavat kotia" -stereotypiaa sen vuoksi, että olen ajatellut, että eihän lasten tarvitse kuin miettiä, miten asiat hoidetaan omassa kodissamme, kun he jo tajuavat, että totta kai äiditkin käyvät töissä. (Meillä mies oli pari vuotta hoitovapaalla lastemme kanssa, kun itse palasin työelämään kuopuksen ollessa yhdeksän kuukautta keväällä 2015.)

Olen myös lapsille ääneen lukiessani vaihdellut erityisesti näissä Tammen kultaisissa kirjoissa sukupuolirooleja lennosta toisin päin ja lukenut tytöistä, jotka haluavat lääkäreiksi ja pojista, jotka hoivaavat nukkeja. Meillä on myös juteltu erilaisista tavoista perustaa perhe. Keskusteluissa olemme siis kyllä sivunneet myös sateenkaariperhemalleja, mutta lastenhuoneen kirjahyllyssä on valitettavasti esillä vain heteroperheitä. Niinpä lainasin kirjastosta Tittamari Marttisen kirjoittaman ja Aiju Salmisen kuvittaman Ikioma perheeni -kirjan vuodelta 2014. Se on tarina Kuusta, jolla on kaksi äitiä ja jonka parhaalla ystävällä Kimillä on kaksi isää.

Ikioma perheeni on samaan aikaan sekä kertomus Kuun syntymäpäivästä että tarina siitä, miten erilaisia perheitä meillä voi olla, ja miten jokaiselle lapselle se ikioma perhe on maailman tärkein.

Oletko sinä löytänyt hyviä lastenkirjoja erilaisista perhemalleista? Vinkkaa kommenteissa! :) 

Kirja: Onnellinen perhe
Teksti: Nicole
Kuvitus: Corinne Malvern
Suomennos: Marjatta Kurenniemi
Kustantaja: Tammi 1955 (Tammen kultaiset kirjat, osa 47)


Kirja: Ikioma perheeni
Teksti: Tittamari Marttinen
Kuvitus: Aiju Salminen
Kustantaja: Pieni Karhu 2014