Lääkärikirjoja lapsille

Tämä on ollut erittäin työntäyteinen viikko, joka huipentui perjantaina viikonlopun alkaessa siihen, että esikoisella kuumemittari näytti yli 38 asteen lukemia. Minullakin vähän kurkkua karhistaa ja nenä on tukkoinen, mutta en yksinkertaisesti aio suostua siihen, että tulisin itsekin kipeäksi, sen verran paljon tärkeitä menoja minulla on ensi viikolla.

Flunssasta ja kuumeesta päästäänkin näppärästi tämän postauksen aiheeseen, joka on ärsyttävän tuttu lapsiperheissä tähän aikaan vuodesta: lasten sairastaminen. Nyt kun pienet nenät valuvat räkää ja omien yöunien soundtrackina toimii lasten yskiminen, on aika listata niitä lastenkirjoja, joissa käydään lääkärissä, sairastetaan, hoidetaan toisia, parannutaan ja vähän myös jännitetään potilaana olemista. Meillä molemmat tytöt ovat aina olleet kiinnostuneita sekä lääkärileikeistä että aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta, ja aikamoinen määrä lasten kirjahyllyyn onkin tällaisia kirjoja kertynyt.

Pidemmittä puheitta, Lue meille äitikulta -blogin kahdeksan lääkärikirjaa, olkaa hyvät!

Kirja: Pupu Tupuna neuvolassa
Teksti ja kuvitus: Pirkko Koskimies
Kustantaja: Sanoma Magazines Finland Oy 2012

Ostin tämän kirjan esikoiselle ennen yksivuotisneuvolaa ajatuksenani valmistaa lasta terveydenhoitajan suorittamiin tutkimuksiin. Siihen tämä kirja onkin vallan mainio, sen verran yksityiskohtainen se on. En usko, että on olemassa sellaista neuvolassa tehtävää tutkimusta, jota Pirkko Koskimies ei tähän kirjaan olisi saanut mahtumaan. Neuvolakäynnillä tulevat esille perustoimenpiteiden kuten mittausten ja rokotusten lisäksi myös lastenkirjoissa harvinaisemmat mutta tosielämässä yleiset puheterapeutilla käynnit ja silmälääkärilähetteet. Mukavaa on myös se, että terveydenhoitaja kysyy lopuksi äitipupulta, miten tämä on jaksanut suuren lapsilaumansa kanssa.
Lukijalle Pupu Tupuna neuvolassa on työläs tarina, kuten mielestäni useimmat Pupu Tupuna -kirjat, mutta ainakin meillä lapsia tuntuu tässä kirjassa kiehtovan nimenomaan se koko neuvolamaailman perusteellinen läpikäyminen.


Kirja: Auts, tohtori Tilkka!
Teksti ja kuvitus: Annet Rudolph
Suomennos: Seija Kukkonen
Kustantaja: Kustannus-Mäkelä Oy 2016

Ostin tämän herttaisen kirjan kuopukselle kolmevuotislahjaksi. Tämä kirja inspiroi lasten omiin lääkärileikkeihin, sillä kirjassakin vain leikitään potilaita ja lääkäriä. Vaivat ovat itse keksittyjä: vadelmakarkeilla on värjätty kurkku punoittavaksi ja vesiväreillä  maalattu kärsä punapilkulliseksi. Kaikki potilaat saavat tutkimuksen päätteeksi tohtori Tilkan tekemää nallekarkkimehua lääkkeeksi. Kirjan loppuun on säästetty lasten mielestä paras kohta: kaiken tohinan keskellä tohtori Tilkka pistää vahingossa saksilla tassuunsa ja joutuu itse ihan oikeaksi potilaaksi.
Tämän kirjan parasta antia on Annet Rudolphin kivoja yksityiskohtia pursuileva kuvitus, joka on tyyliltään varmasti monelle tuttu Pikku Korppi Raitasukka -kirjoista.

Kirja: Pekka ja Pupu lääkärissä 
Teksti: Jean H. Seligman & Milton I. Levine
Kuvitus: Richard Scarry
Suomennos: Marjatta Kurenniemi
Kustantaja: Tammi (Tammen kultaiset kirjat, osa 116)

Pekka ja Pupu lääkärissä on yksi niistä harvoista kirjoista, jotka nähdessäni parahdan hiljaa mielessäni: ei tätä! Kirjassa ei sinänsä ole mitään vikaa, jos siis sivuutetaan nyt se lähtökohta, että kun kirja on julkaistu 60-luvun alussa, on siinä automaattisesti mies lääkärin ja nainen hoitajan roolissa. Mutta jos lyhyehkössä kirjassa toistetaan 34 kertaa sanat tohtori Poppala (kyllä, laskin aivan itse äsken), niin alkaahan siinä lukijaa puuduttaa. Eikä silloin voi syyttää äitiä, jos tämä lukeekin mieluummin tohtori Puuppala. Tämä kirja esittelee hyvin perinteisen lasten lääkärintarkastuksen, jossa kuunnellaan sydänääniä, testataan refleksejä, tarkastetaan näkö, kurkataan korviin ja suuhun, annetaan rokotus ja suoritetaan mittaukset ja punnitukset. Hauskuutta kirjaan tuo jokaisen sivun alalaidassa kulkeva oheistarina Pupun käynnistä tohtori Puppulan luona.

Kirja: Hoitaja-Hanna
Teksti: Kathryn Jackson
Kuvitus: Corinne Malvern
Suomennos: Tittamari Marttinen
Kustantaja: Tammi (Tammen kultaiset kirjat, osa 202)

Hoitaja-Hanna valikoitui yhdeksi esikoisen lempikirjoista tämän ollessa parivuotias, ja myös kuopus valitsi sen samanikäisenä usein luettavaksi. Tämä kirja kuuluu niihin Tammen kultaisiin kirjoihin, joita luin usein tahallani väärin, sillä kirjassa Hanna haluaa leikkiä kaikkein mieluiten sairaanhoitajaa ja kun hän saa veljensä houkuteltua leikkiin mukaan, toisesta pojasta tulee saman tien lääkäri ja toisesta ambulanssinkuljettaja. Hanna on kuitenkin lapsista ainoa, jolla on ihan oikeitakin ensiaputaitoja. Omassa versiossani Hanna haaveilee välillä myös lääkärin ammatista, kun taas veljet haluavat välillä ottaa hoitajan roolin. En tietenkään tarkoita, että olisi jotenkin väärin, että Hanna tykkää leikkiä sairaanhoitajaa, mutta tämä kirja on kirjoitettu 50-luvulla ja edustaa kyllä hyvin perinteistä ajattelua ammattivalinnoissa. 1950-luvulla Hannasta olisi todennäköisesti tullutkin sairaanhoitaja, jos työ potilaiden parissa olisi kiinnostanut häntä vielä aikuisenakin, mutta 2010-luvun Hanna voi onneksi suunnitella vaikkapa neurokirurgin uraa. Kivointa tässä kirjassa on Hannan neuvokkuus: ensin hän pelastaa kolmea veljeään mehiläisparven kynsistä ja sitten vielä puhdistaa ja laastaroi yhden veljensä polveen tulleen naarmun.

Kirja: Laastari-Lassi
Teksti: Helen Gaspard

Kuvitus: Corinne Malvern
Suomennos: Tittamari Marttinen
Kustantaja: Tammi (Tammen kultaiset kirjat, osa 183) 

Laastari-Lassi on kertomus Lassista, joka saa laastarin pieneen naarmuunsa. Tästä innostuneena Lassi laastaroi seuraavana päivänä nuken otsan, siskonsa pohkeen, Pilkku-koiran tassun ja päivän päätteeksi vielä isänsä sormen.

Kirja: Miina ja Manu lääkärissä
Teksti ja kuvitus: Teutori
Kustantaja: Satukustannus 2015 (alkuperäinen 1986)

Tässä on yksi kuopuksen kaikkien aikojen lemppareista. Tätä kirjaa on selailtu aina siihen pisteeseen, että kannet ovat irronneet ja sivutkin vähän repeytyneet. Tässä kirjassa Miina on flunssapotilaana ja lastenneuvolan asiakkaana, kun taas Manu joutuu  hammaslääkäriin laiminlyötyään hampaiden pesemisen karkeilla herkuttelun jälkeen. Hammaslääkärillä käynti jännittää Manua niin paljon, että hän piiloutuu vastaanottohuoneen sohvan alle, mutta käynnin lopuksi hän toteaa, että "ihan turhaan minä pelkäsin niin kovasti etukäteen". Myöhemmin Manun täytyy käydä myös röntgenissä satutettuaan käsivartensa. Hän nimittäin ajelee pyörällä ilman käsiä (ja ilman kypärää, vaikka tähän ei kirjassa puututakaan), "ja niin siinä sitten kävi, että Manu suistui pyörineen tieltä ja törmäsi vielä kaiken lisäksi isoon kiveen". Murtuneeseen käteen laitetaan kipsi, ja Manu päättää, ettei toistamiseen enää kikkaile polkupyörällä.

Miina ja Manu -kirjat menevät vähän samaan kategoriaan Pupu Tupunoiden kanssa: ehkä vähän tylsiä luettavia aikuiselle, mutta varsinkin pienet lapset tykkäävät. Itseäni vähän tökkii opettavainen "näin siinä sitten käy" -sanoma, mutta meillä sekä viisi- että kolmevuotias tykkäävät nimenomaan pohtia, miksi Manulle kävi niin kuin kävi. Esikoinen myös huudahtaa joka kerta, ettei hän koskaan ajaisi ilman käsiä, eikä muutenkaan ole ajatellut ajella ilman äidin ja isän valvovaa silmää edes aikuisena.

Kirja: Vilkas sairaala - opettavainen kurkistuskirja
Teksti: Lisa Regan
Kuvitus: Jan Smith
Suomennos: Tommi Järvinen
Kustantaja: Parragon 2015

Tämä kirja oli löytö alelaarista. Kirjassa esitellään sairaalamaailmaa yksityiskohtaisesti, ja lukija pääsee tutustumaan päivystyspoliklinikan, poliklinikoiden, vuodeosastojen ja ambulanssin sisälle kurkistusluukkujen kautta. Lopussa on vielä Mitä huomasit? -tehtäviä, joissa keskitytään sairaalan henkilökuntaan ja välineistöön (tosin hyvin pintapuolisesti). Myös Tarkoille silmille -etsimistehtävä kirjan kuvista on mukava lisä kirjan lopussa.


Kirja: Veera lääkärissä
Teksti ja kuvitus: Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Kustantaja: Otava 2016 (1. painos 1999)

Tässä kirjassa tutustutaan tavalliseen lastenlääkärikäyntiin taattuun Tatu ja Patu -tyyliin. Koska Tatu ja Patu ovat kotoisin Outolasta, he eivät tiedä, miten Veeran maailmassa toimitaan lääkärin vastaanotolla. Veera lääkärissä on hauska ja juuri sopivan perusteellinen katsaus tavallisimpiin lääkärin luona suoritettaviin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin. Tykkään kovasti Havukaisen ja Toivosen kyvystä pystyä luomaan opettavaista sisältöä ilman opettavaista sävyä!

Aiotko napata perheen lukulistalle jonkun näistä? Tai onko sinulla antaa suosituksia vastaavanlaisista kirjoista?